Urbaani ympäristöpolku 1997

Taiteilijan työ voi olla aika yksinäistä. Niinpä luulen, että yhteiset hankkeet muiden ammatinharjoittajien kanssa toivat Tiina Énonkin uralle kaivattuja vaiheita. Projektien yhteisöllisyys ja ajatus taiteen tuomisesta "tavallisen" kansan lähelle, toivat aivan varmasti työlle vielä lisäarvoa.

Muistan minäkin Koivukylän projektin ajat, sen miten äiti innoissaan kertoi yhteistyöstään Heli Väyrysen kanssa. Minä itse pääsin kokemaan heidän alueelle tuottamaansa ympäristötaidetta ihan konkreettisesti arjessani, kun olin samoilla kulmilla töissä vähän yli kymmenen vuotta myöhemmin. Ympäristötaide oli silloin vielä hienosti paikoillaan, tuntui hupaisalta kun kadunkulmissa pumpsahti näkökenttään äidin ja hänen ystävänsä kädenjälkiä.

Heli Väyrynen muistelee ympäristöpolun rakentamisen aikoja näin:

"Tutustuin Tiinaan 90 -luvun puolivälissä työskennellessämme yhtä aikaa nuorten taidetyöpajalla Hakunilassa Vantaalla. Saimme tilaisuuden osallistua myös Koivukylän alueelle sijoittuneeseen Urban -lähiökehittämishankkeeseen, jonka puitteissa toteutimme kolme ympäristötaideteosta. Teimme molemmat yhden oman projektin sekä yhden projektin yhdessä.

Yhteisenä projektina toteutimme Urbaanin Ympäristöpolun, joka oli opastettu kulttuurireitti Koivukylän ja Havukosken alueella. Reitin varrelle sijoitettiin pyöreitä opasteita merkitsemään kulkureittiä ja paikkoja, joissa sijaitsi jokin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. 

Lisäksi teimme opasvihkosen, jossa oli kartta opasteiden sijainnista ja kerrottiin niissä olevista kohteista.

Opasteet toimivat samalla taideteoksina. Niitä asennettiin reitin varrelle yhteensä n. 40 kpl, ja jaoimme ne siten, että kumpikin maalasi puolet pyöreistä kylteistä. Saimme tilan työskentelyyn kaupungilta aseman tuntumasta.

En muista toista yhteistyöprojektia, joka olisi ollut niin onnistunut ja hauska. Tiina oli mahtava työpari, hänen huumorintajunsa ja leikkimielisyytensä oli tarttuvaa ja yhteinen työskentely helppoa ja innostavaa. En ole eläissäni nauranut niin paljon ja antaumuksella kuin tuon projektin aikana.

Tästä alkoi pitkäaikainen ystävyyteni Tiinan kanssa. Hänellä oli tapana kesäisin hoitaa kissaamme ja taloamme Kirkkonummella viikon tai kahden ajan, kun olimme perheemme kanssa perinteeksi tulleella joogaleirillä Turun saaristossa. Ystävyys Tiinan kanssa oli mutkatonta ja avointa. Hänen sairastumisensa ja poismenonsa oli suuri järkytys, kaipaan ja muistelen häntä suurella lämmöllä."

Paikallislehdessä - sen lisäksi, että kerrottiin polun varrelle ripustetuista taideteoksista ja avajaispäivän tapahtumista - kirjoitettiin myös näin:

"Oman kylän viihtyisyys ja ympäristön mielekäs ilme ovat tärkeitä asioita kaikille asukkaille, asuivatpa he sitten missä kylässä tahansa. Koivukyläläisetkin ovat heille tehdyissä kyselyissä ilmaisseet erilaisia toiveita asuinympäristönsä kaunistamista varten. Kauppamatkalla ja iltakävelyllä kulkiessaan he mielellään löytäisivät katujen ja aukioiden varsilta mieltä piristävää katseltavaa, eivätkä he aamukahvillaan halua nähdä pelkkää harmaata betoniseinää keittiönsä ikkunasta."