torstai 29. lokakuuta 2015

Kotigalleriassa tänään.


Silloin kun saa vieraalta ihmiseltä yhteydenoton ja pyynnön päästä katsomaan Tiina Énon taidetta kuvien sijasta ihan livenä, tuntuu ettei tehty nettinäkyvyystyö ole turhaa. On palkitsevaa saada kuulla, että ajatus taidehankinnasta on syntynyt juuri tämän blogin tai facebook-sivun ansiosta. Tämä ilmiö on ollut nyt kuluvan syksyn pikkuinen trendi.

Taiteilijan tyttärenä se tuntuu, kuin elelisi ison aallokon mukavissa jälkimainingeissa. Vertaan näitä kohtaamisia tietenkin koko siihen urakkaan, joka äidin elämäntyön hahmottamisessa, kokoamisessa ja esille laittamisessa on ollut.

Pienen kotigallerian ja esittelytilaisuuden järjestäminen on aina yhtä jännittävää.  Yhtäältä miettii, että minkähänlainen ihminen pian saapuu, ja toisaalta on luottavainen olo. Ajattelen, että tuskin kukaan huvikseen tai pelkkää uteliaisuuttaan saapuisi jonkun kotiin katsomaan tauluja. Ottaahan siinä vierailijakin tavallaan riskin, saattaa pelätä että tyrkytän tai ylihinnoittelen teoksia.

Kumpaankaan minulla ei onneksi ole taipumusta.


Aina syntyy hyviä keskusteluja. Sisältö riippuu paljon siitä, mitä vierailija jo Tiina Énosta tietää. Minusta on myös ilahduttavaa se, miten taiteen katsojia kiinnostaa tarkastelun alla olevan teoksen tarina, jos sellainen on. Lisäksi se, että pystyn kertomaan asioista jotka liittyivät teoksen syntyaikaan - sen verran mitä tiedän ja muistan - tuntuu herättävän mielenkiintoa.

Tänään minulla oli esimerkiksi mahdollisuus näyttää valokuvia Italian taiteilijatalolta, jossa on syntynyt grafiikkaa. Osasin myös kertoa arvioni siitä, mistä vierailijaa alunperin kiinnostanut Civita-sarja on saanut inspiraationsa.

Ilta pimeni, ja onneksi keksin sytyttää kukkavalot. Niiden läheisyydessä pystyi tarkastelemaan pikkutöitä hyvin. Isompia maalauksia katseltiin niille sopivammassa huoneessa, jossa oli mahdollisuus parempaan etäisyyteen.


Kun tätä elämäntyön kokoamista on tyttärenä tehnyt, välillä vähän epävarmoinkin ajatuksin, niin on antoisaa saada palautetta. Siis joltain muulta kuin täysin lähipiiriin kuuluvalta ihmiseltä. Yhtäkkiä etsittiin täältä blogista yhtä nimenomaista päivitystä, joka oli jäänyt vierailijan mieleen. Onneksi se löytyi.

Syntyi sopimus siitä, mitä seuraavaksi tuon maaseutuvarastosta kaupunkiin hänen ja mahdollisesti seuraavienkin vierailijoiden nähtäväksi. Ilmeisesti se toimii hyvin, että jos ja kun tätä työtä perillisenä tekee omasta näkökulmastaan ja inspiraatiostaan, niin se välittyy myös Tiina Énon taiteen ystäville mielenkiintoisena. Niin ainakin haluan uskoa.

Vierailijankin muistamassa päivityksessä "hortoilin" täysin omalla kiinnostusalueellani yksityiskohtien tarkastelussa.

Tänään uuteen kotiin lähti pieni yksittäinen kuriositeetti vuodelta 1994. Vaikka ehdinkin vierailijaan tutustua vain hetken, niin uskalsin silti sanoa työtä pakatessamme, että omannäköisensä omistajan luokse pääsi tämä maalaus:

Ovet, 19x24cm. 1994. Sekatekniikka kankaalle.

Koska yksityisten kotigalleriatilanteiden järjestäminen on aika mukavaa, keksin tänään että voisihan sitä joskus pitää yleisenkin pop up -näyttelyn kotona. Jään miettimään sitä, ja koska sen aika on oltava varmaan vasta valoisaan vuodenaikaan, niin nyt on rauha suunnitella.

Hauskaa on ollut saada vierailijoilta poikkeusetta (!) myös vinkkejä ja toiveita seuraavien näyttelyiden ja niiden esillepanopaikkojen suhteen. Olen kotigalleria-asian lisäksi jäänyt miettimään pieniä julkisia tiloja näyttelymielessä. Kiitos ideoista!