 |
| 2x80x30 cm, öljyväri kankaalle, 2008. Kuva: Arto Keskinen |
Tämä on yksi niistä teoksista, jotka eivät ole myynnissä. Eipä tarvinnut miettiä hintaa, kun toimitin tauluparin Viipurin Taiteilijaseuran 85-vuotisjuhlanäyttelyyn. Koen hinnoittelun yhdeksi vaikeimmista tehtävistä!
Diptyykit olivat Tiina Énon tuotannossa harvinaisia. Mutta on tässä työssä jotain muutakin, miksi haluan sen pitää itse. En oikein osaa sanoa mitä, mutta jotenkin se puhuttelee. Näen siinä pehmeän ja lempeän linnun katseen, josta siis nimikin syntyi. Linnunsilmäys - siitä voisi tehdä ihan käsitteen ja siksi kirjoitan sen yhteen. Jotain levollista se minulle tarkoittaa, vaikka moni muu saattaa ajatella toisinkin, tietenkin.
En ollut nähnyt teosta ennen taiteilijan kuolemaa, vaikka työ oli tehty jo kolme vuotta aikaisemmin. Löysin sen peratessani äidin ateljeeta, ja ensin luulin että sekin oli ihan uusimmasta päästä. Ei ollut nimeä, eikä se ollut ollut missään vielä julkisesti esillä. Ihmettelen edelleen kovasti, että miksi. Oli sentään taulujen takapuolilla merkinnät ripustusohjeiksi.
Kaiken kukkuraksi luulin teoksia ensin täysin signeeraamattomiksi ja menin tuhertamaan taakse oman todistukseni aitoudesta. Se oli turhaa, sillä myöhemmin löysin Tiina Énon oman merkinnän oikean puoleisen taulun reunasta. Vähän harmittaa, että tuli kirjoitettua teosten kääntöpuolelle, mutta eipä kai siitä haittaakaan ole.
Kun sain kutsun viedä äidin teoksen Viipurin Taiteiljaseuran juhlanäyttelyyn, huomasin siinä oivallisen tilaisuuden saada Linnunsilmäykselle sen ansaitsemaa näkyvyyttä. Nyt sitä voivat ihailla muutkin tammikuun loppuun saakka Järvenpään taidemuseossa.
Tuntui hyvältä saada tämä kutsu ja vielä paremmalta nähdä teos näyttelyssä muun taiteen joukossa. Tuli jotenkin sellainen tuntuma, että taide tosiaan elää kun se saa katsojia. En ole ennen pohtinut asiaa, olikin jo aika huomata tämäkin.
Hyvä ajoitus! Äiti täyttäisi huomenna 61 vuotta.
