Tornin Ateljeebaari 1983

"Me kolme auringossa", 124 x 104 cm, 1982, öljyväri kankaalle.
Allekirjoittaneen kuvaama.

Sen verran aloittelija vielä olen tässä äidin taiteen dokumentointityössä, että kun valokuvasin näitä tauluja ensimmäisen kerran kuukausi sitten, en tajunnut ottaa mittoja ylös samalla. Joka tapauksessa nämä vuonna 1982 maalatut työt kuuluvat kategoriaan "isot". Arvelin silloin kuvia tietokoneelta katsellessani ja arvioidessani, että töiden sivujen mitta on 140 cm:n luokkaa. Väärin arvioin.

Korjasin mitat kuvateksteihin kun hoidin työn näiden osalta loppuun.

Mielestäni näitä ei ole maalattu meillä kotona - muistaisin sen kyllä - joten Tiina Énolla oli jo tähän aikaan luultavasti oma työhuone Vantaalla. Yhteen aikaan se oli Hakunilassa lähellä kotia, sittemmin Länsimäessä Vantaan kaupungin taiteelliseen työskentelyyn vuokraamassa tilassa.

(Luin juuri nyt keväällä jostain, että Vantaa luopuu Länsimäen taiteilijatiloista. Sääli.)

"Matka uneen", 124 x 104 cm, öljyväri kankaalle, 1982.
Allekirjoittaneen kuvaama.

Tiina Éno oli kautta linjan aika tuottelias, mutta tällöin 1980-luvun alussa teoksia näyttää syntyneen varsin paljon. Nämä kaikki kolme - ja paljon muuta - on siis minulla varastossa, ja toki myytävänäkin. Hinnoittelun minä koen todella vaikeaksi, täytyy kysyä asiaan neuvoa viisaammilta. Viimeistään sitten kun pidän seuraavan näyttelyn.

Vähän harmittaa, kun ei tullut äidin kanssa käytyä keskusteluja tämän kauden tauluista. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Tiina Éno itse näistä ajatteli 2000-luvulla. Oma suhteeni niihin on jotenkin ristiriitainen, en osaa ollenkaan arvioida, ovatko ne "hyviä" vai eivät. Oman aikansa tuotteita ne ainakin ovat, ja suuren kokonsakin puolesta kyllä ihan näyttäviä.

Näyttelyissäkin ovat olleet. Ainakin näistä kolmesta tämä alla oleva työ oli syksyllä 1983 esillä Hotelli Tornin Ateljeebaarin näyttelyssä.

"Perhe punaisesta tornista", 85 x 114 cm, 1982, öljyväri kankaalle.
Allekirjoittaneen kuvaama.

Minäkin muistan ne avajaiset, olin silloin 9-vuotias. Menin sinne kummitätini kanssa vaatekaupan kautta, sain uuden hameen ja viininpunaisen poolopaidan. Kummitäti piti äitini valitsemaa asuani jotenkin epäsiistinä, senkin muistan. Oli pientä draamanpoikasta.

Perhealbumin valokuvat itse esillepanosta ovat aika kelvottomia täällä jaettavaksi.

Äiti oli jo tuohon aikaan avoliitossa tulevan aviomiehensä Pertti Énon kanssa. Valitettavan aikaisin äiti myös jäi hänestä leskeksi, vielä saman vuosikymmenen loppupuolella. Tässä nuoripari Ateljeebaarin avajaisissa: