Grafiikan näyttelyn aikaan 1996

(Allekirjoittaneen ottama kuva.)

Tiina Éno oli ainakin kolme jaksoa työskentelemässä Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön ylläpitämässä Casa Finlandesessa, Grassinan kylässä lähellä Firenzeä. Minäkin vierailin siellä kahdella viimeisellä kerralla.

Vielä 1990-luvulla vietin itse opiskelijaelämää, eikä siihen kuulunut matkustelu, joten en ollut paikalla näkemässä, miten äiti alkoi työstää grafiikkaa carborundum-tekniikalla. Itse lopputuloksista minä ainakin olen pitänyt aina. Pieniä töitä, joissa kuitenkin riittää katsottavaa. Miniatyyrisia yksityiskohtia, jotka saavat ajatukset liikkeelle.

Äiti pyrki saamaan aina saman työhuoneen ja makuuhuoneen talosta, jossa samaan aikaan majoittui useita muitakin taiteilijoita - mikä tietenkin toi joka jaksolle oman leimansa. Koskaan ei äiti etukäteen tiennyt, keitä oli naapureina. Yllä olevassa kuvassa isot kaari-ikkunaovet ovat suoraan äidin työhuoneeseen, jossa oli myös se grafiikkaprässi.

Ja tässä alla itse taiteilija työnsä ääressä:

Kuva Tiina Énon arkistoista. Sen ottajaa en tiedä.

Grafiikan tekeminen Grassinassa oli luontevaa ihan käytännön syistäkin, sillä suurten maalausten liikuttamiseen Italian ja Suomen välillä ei Tiina Énolla ollut mahdollisuuksia. Grafiikasta on pitänyt aina myös yleisö. Ymmärtääkseni Italian grafiikkaa oli esillä ensimmäisen kerran Galleria Ruohossa, Helsingissä.

Äiti oli lähettänyt valokuvia ja teosluettelon vanhemmilleen, ja jälkimmäiseen kirjoitetussa kirjeessä (18.3.1996) lukee mm. näin:

"HEI ÄITI JA ISÄ! On maanantaiaamu, odottelen pankkien aukeamista, TV-lupa olis maksettava ja nostettava rahaa. -- Lähetän tässä muutamia valokuvia näyttelystä. TOSI HUONOSTI ONNISTUNEITA, yli- ja alivalottuneita, epäskarppeja jne... Mutta mun kameralla ei voi ottaa noin pienistä töistä lähikuvia."

"Varmasti sinne tuloni nyt pitkittyy, ties vaikka vasta pääsiäisen jälkeen... Kunhan nyt tiedän, miten saamme ja saammeko järjestymään kesäkurssia - ja koska + että on anottava näyttelypaikkoja ensi vuodeksi - maalattava, suunniteltava jne...

Onhan ne oman näyttelyn valvomispäivät aika rasittavia, viimeisenä päivänä kävi 4 tunnin sisällä n. 50 ihmistä! HUHHUH! Helppo olisi valvoa ja yrittää myydäkin jonkun toisen töitä, mutta omia ei! Kuitenkin olen tyytyväinen. Kuusi työtä "Ruohosta" ja yksi teosvälityksestä. HIENOA! Saa peitettyä materiaalikustannuksia... Ja pari laskua pois!"

(Kuvat näyttelystä ovat oikeastikin aivan surkeita, siksi niitä ei ole täälläkään.)