tiistai 2. joulukuuta 2014

Konkreettista työtä


Marraskuussa agendallani oli tauluasioita. Vietin yhden paripäiväisen itsekseni maalla teosvaraston äärellä valikoiden ja pakaten Helsinkiin tuotavia maalauksia. Itse kuljetus hoidettiin vasta ensimmäisenä adventtina.

Pääkaupunkiseudulle tässä aallossa näytille tuotavien teosten määrä oli rajallinen, ja niinpä valitsin mukaan lähinnä Tiina Énon viimeisimpien vuosien tuotantoa. Vanhempia tauluja on käytävä huolella läpi, ja vanerilaatikoihin pakattuja pienempiä töitä.

Taiteilijan uran loppupuolen teokset ovat tietenkin parhaiten muistissa, eivätkä vaadi siinä mielessä erityispaneutumista.

Muutamia "listoilla" olevia en löytänyt, ja vähän kiukutti itse taiteilijan epätarkkuus sen suhteen, että mitä on mahdollisesti myyty minnekin. Olisi helpompaa jatkaa tätä työtä, jos käsillä olisi tarkat muistiinpanot.

Maalarin puutarhassa (2010, 160x150cm akryyli- ja öljyväri kankaalle)
ja yksi kolmesta Pimeän valoa
(2006, 140x100cm, öljyväri ja sekatekniikka) teoksesta
jäivät vielä maaseutuvarastoon.

Vaikka ihan loogista ei minunkaan varastointi- ja luokittelutyöni ole vielä ehtinyt olla. Kun teoksia aikoinaan vietiin maaseutuvarastoon, ei ollut aikaa lajitella juuri minkään muun kuin koon mukaan. Siis niin sanotut logistiset seikat painoivat silloin eniten ja nyt minun on - tavallaan onneksi - setvittävä kaikki uusiksi ensi vuoden projekteja silmällä pitäen.

Mielelläni myös "huvittelen" välillä ja viimeksi esimerkiksi kokeilin teosten kuvaamista harmaan marraskuun tummaa luontoa vasten. Paremmalla ajalla tulen tekemään siitä vielä hauskempaa, vaikka myyntiä ajatellen minun olisi ehkä viisainta kuvata tauluja erilaisissa sisätiloissa.

Mutta kunhan saan yhteen kokoon jumittuneen maalaustelineen taas säädettävään tilaan, voin kuitenkin ehkä pikkuisen kokeilla ulkokuvauksia. Täytyy sitä olla taitelijan tyttärellä jotain huvia perintönsä äärellä.

Kuvassa teos Luolassa, 2011. 100x80cm, akryyli- ja öljyväri kankaalle.

Kuten viimeksi jo tuskailin, yksittäisten isojen taulujen kanssa on muutamia pikkufiksauksia edessä. Saattaa kulma "irvistää" vähän, eli kiilakehysten kiristystä on tiedossa. Se ei ymmärtääkseni ole osaavalle ihmiselle kovin vaikeaa.

Testailen maalausten suoruutta ripustamalla seinälle ja kuvaamalla senkin, kuten tässä. Oikean alakulman kanssa pikkuinen pulma, muuten ihanasti moitteetomassa kunnossa:

Kuvassa Varjoisa kaivo, 2010. 150x116cm, akryyli- ja öljyväri kankaalle.

Varastoaitassa ei ole tarpeeksi tilaa teosten pakkaamiseen autokuljetuksia varten. Niinpä käytin itse asuinmökkiä siihen tarkoitukseen, kun ei tähän vuodenaikaan oikein ulkonakaan sitä voinut tehdä. Oli raivattava huonekalut sivuun tuvassa ja yksinkertaisesti kellistää isotkin teokset lattialle kuplamuovitusta varten.

Joskus kun tällaisen äärellä ainoana perillisenä tuhertaa, voi tulla myös pieni epätoivo. Samalla kuitenkin tuntuu, että sitä tekee ihan tärkeää työtä. Teosten kuljettaminen pimeästä aitasta 400 kilometrin päähän näytille Helsinkiin on merkittävää. Mitä ne siellä pimeässä aitassa ketään hyödyttävät, jää suotta ihmisten ilahduttamismomentti.


Itse asiassa huomasin itsekin nauttivani tästä työstä näin pimeän vuodenajan väripilkuksi, ja saatan jatkaa jonkin verran joululomallakin. Valokuvien pläräilyyn, skannailuun ja historian ylöskirjaamiseen tuo hyvää vaihtelua ihan konkreettinen fyysinen taulumäärän läpikäynti pieninä annoksina. Vaikka harmittaakin joskus, kun ei löydä jotain tiettyä maalausta, niin kun teoksia on kuitenkin aika paljon, joukossa tuntuu aina olevan myös yllätyksiä.

Hehkuvia tunnelmia, jotka olivat sittenkin päässeet unohtumaan. Sellaisia, jotka ovat yleisönsä ansainneet.

Tumma ruusu, 2011. 120x90 cm, akryyli- ja öljyväri kankaalle.
(Kuva: Galleria Bronda)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti