Sammatti 1989.

Yksityiskohta maalauksesta Epäilys, 1989.
(Allekirjoittaneen kuvaama.)

Kun tutkin Tiina Énon isoja vanerilaatikoita, joihin hän oli varastoinut aikoinaan pienehköjä maalauksiaan, niin löysin töitä 1980-luvun lopusta. Minä en muistanut niitä käytännössä ollenkaan. Toki olin niiden tekoaikana itse rippikouluikäinen ja kiinnostuksen kohteeni olivat varmasti aivan muualla kuin äidin taiteessa. Lisäksi uskoisin, ettei tämä vaihe ollut aivan kultakautta taiteilijan uralla, mutta esille sitä oli kuitenkin päätynyt esimerkiksi Sammatin Taidenavettaan.

Perhealbumiin oli Tiina Énon äiti Leena Himanen liimannut sekä tyttärensä lähettämiä valokuvia, että kopion lehtijutusta Vantaan Seudussa (6.7.1989). Valitettavasti kopiossa ei näy jutun kirjoittaneen toimittajan nimeä, mutta joka tapauksessa siinä kerrotaan mm. näin:

"Kesänäyttelyistään jo muutaman vuoden aikana tutuksi tullut Sammatin taidenavetta sijaitsee kolmisen kilometriä kirkonkylän keskustasta olevan Johannes Lohilammen museon vieressä.

Kauniit maisemat ja navetan taideanti ovat tehneet siitä suositun poikkeamiskohteen. Tämän kesän näyttely on rakennettu 19 taiteilijan töistä. Vantaalaisia poikkeajia ilahduttaa, että kesänäyttelyssä on esillä myös oman kaupungin kuvantekijän tauluja."

(Perhealbumista.)

"Tiina Leppänen-Éno pitää navettaa hyvänä. Sen valkoiseksi kalkittuja, vähän röpelöisiä seiniä vasten kuvat istuvat oivallisesti. Varsinkin hänen taulujensa syvät ja voimakkaat värit saavat seinien kalpeudesta etäisyyttä, nousuakin. Tiinalla on näyttelyssä kaikkiaan 15 työtä; neljä navetan yläsalissa, alakerrassa 11 työtä.

Jos Tiina on kuvannut modernia tyylisuuntaa edustavien taulujensa tarinoita usein kissahahmojen kautta, esittäytyy nyt näyttelyssä olevissa tauluissa toinen symboli, ihmishahmo.

Ne eivät ole elävästä mallista piirrettyjä. Ne ovat omassa mielessä syntyneitä, paremminkin viitekuvia. Niistä voi päästä juoneen kiinni, ja niistä saa myös aineksia keksimään omia tarinoita. Jos niin haluaa. Myös tauluja nimetessään hän on varannut katsojalle vapauksia."

(Perhealbumista.)

"Tiina on maalannut tauluja jo vuosia. Välillä enemmän, välillä on ollut taukoja. Välillä hän on yrittänyt vaihtaa alaakin. Nyt hän on selkeän vakuuttunut asiastaan; taiteilu on alkanut tuntua elinkautiselta. Sellaiselta elinkautiselta, jossa on nautinnon ja elämän makua.

Alussa värit olivat kepeitä ja köykäisiä. Aikaa myöten skaala on tummentunut, toisinaan ne ovat painuneet tumman syvempiin sävyihin asti."

(Perhealbumista.)

"Tiinalla on nyt tumma aika, mutta mitenkään hyökkääviä eivät värit, eivätkä myöskään kuvien osin abstraktiset muodotkaan ole."

Epäilys, 1989. 30x30 cm, öljyväri kankaalle.
(Allekirjoittaneen kuvaama.)

Taiteilija oli siis tuohon aikaan vielä vantaalainen, ja vaikutti kaupungin taidepiireissä vielä vajaat kymmenisen vuotta. 

Itseäni on nyt äidin taiteen kausia ja lehtijuttuja tutkiessa lähes huvittanut maininnat kissateeman läsnäolosta maalauksissa. Mielestäni niitä kissatöitä ei ihan niin paljon ole, että voisi puhua suoranaisesta kaudesta, vaikka aihe toki ainakin parin vuosikymmenen töissä näkyykin.