Vaikka Tiina Éno kokikin ihan perinteisen pensselillä maalaamisen omimmaksi työtavakseen, hän toki käytti myös muita työvälineitä ja materiaaleja. Varmaan voisi nähdä asian niinkin, että oli kyse ihan kausista. Nyt valitsin näytille pari esimerkkiä yhdenlaisesta sekatekniikasta.
 |
| Sekatekniikka kankaalle 2004, 80x100cm (Kuva: Arto Keskinen) |
Muistan yllättyneeni kun äiti yhtäkkiä kiinnostui paperista materiaalina. Hän jopa innostui opiskelemaan sen valmistusta itse. Ihmettelin sitä kärsivällisyyttä ja tilasin paperikurssin häneltä itsekin. Se tosin jäi pitämättä, vaikka läheltä taiteilijan kokeiluja mielenkiinnolla seurasinkin.
Olisiko ollut niihin samoihin aikoihin, kun hän kokeili myös paperin liittämistä maalauksiin. Saatan muistaa väärinkin. Näissä tauluissa ei kuitenkaan ole itsetehtyä paperia mukana, esittelen sitä myöhemmin kun löydän.
Taiteilija itsekin suhtautui aluksi sekatekniikkakokeiluihinsa varovaisella mielenkiinnolla tietenkin, ja sitten kun huomasi työtavan toimivaksi hän päätyi käyttämään sitä tuomaan elävää pintaa maalauksiin.
Minua sen sijaan vielä tänäkin päivänä arveluttaa se, miten aika kohtelee erilaisista materiaaleista koostuvia teoksia, mutta toistaiseksi huoleni on ollut enimmäkseen turha.
Näissä kahdessa työssä on käytetty puupinnan ja maalin välissä todella ohutta paperia, sellaista silkkipaperin tyylistä. Ja "ryppyjen" hetket kuvissa ovat harkittuja.
 |
| Sekatekniikka puulle 2004, 37x34cm (Kuva: Arto Keskinen) |
Muistan, että paperin lisäksi äiti käytti ainakin 1990-luvulla esimerkiksi hiekkaa ryhdittämässä maalausten pintaa. Sen ajan töistä pidin oikein kovasti, ja väistämättä tämäntyyppisistäkin sekatekniikalla toteutetuista teoksista tulee sellainen olo, että tekee mieli koskea.
Eikähän se mielestäni saisi kiellettyä ollakaan, taulujen pinnan hively.
 |
| Sekatekniikka puulle 2004, 25x34cm (Kuva: Arto Keskinen) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti