keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

1982

Nyt on niin, että en uskalla kiveen hakattuna ilmoittaa tämän näyttelyn olleen Taidesalongin kellarissa, vaikka melko varma olenkin. Sitten kun saan tarkistettua - tai siis löydän tiedon - voin sen tänne varmentaa. Vaan en ole niinkään vakuuttunut onko itse näyttelypaikalla niin suurta merkitystä lopulta, maalauksissa se merkittävämpi todellisuus ja voima on kuitenkin.

Tiedän, että äidillä oli aina apua näyttelyiden pystytyksissä. Osa hänen ystävistään ei vielä ole valmiina muistelemiseen, eikä tarvitsekaan. Minulla on nyt se hetki, kun haluan asiapalasia koota - enkä voi jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan. Toimintaani sanelee motivaatiohetkien lisäksi ajankäytön realismi.

Siksi kuvien laatukaan ei ole nyt kovin hyvä. Olen alkanut skannata materiaalia suoraan valokuva- ja lehtileikearkistoista. Jos sitä päivää jään odottamaan, että ehdin laadukkaasti digikuvauttaa kaiken varastoimani taiteen, en pääsisi tästä eteenpäin pitkään aikaan.

Päätin, että ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole, jos jatkan nyt näillä mitä käsissäni on.

Talviyön sankari 1982, öljyväri kankaalle.

Värit eivät näissä kuvissa vastaa täysin todellisuutta, ja muistankin esimerkiksi ylläolevan taulun (jonka koon täydennän tänne, kun teoksen saan mitattua - mikäli se minulla enää edes on, luultavasti on.) vaaleamman sävyisenä. 

Muistan myös sen, että työ roikkui kotimme seinällä. Aina. Ja että minua kiusaannutti sen pippeli seksuaalisuus. Olinhan vasta 8-vuotias kun se on maalattu. En myöskään muista tästä näyttelystä mitään, on hienoa että arkistoista materiaalia löytyy. 

Kaupunkiomenat 1982, öljyväri kankaalle.

Tiina Énon äidin - siis isoäitini Leena Himasen - rakentamiin albumeihin on koottu jonkin verran myös lehtileikkeitä, ja varmastikin taiteilijan epävarmuutta on edes vähän hälventänyt lyhyt mutta hyvä kritiikki. Jos oikein ymmärsin lähdemateriaalia, niin se oli jopa ihan Helsingin Sanomissa. Huomatkaa, että äiti käytti silloin vielä sukunimeä Leppänen. Sen jälkeen tuli Leppänen-Éno ja sitten pelkkä Éno. Tarkkoja vuosilukuja näistä nimenmuutoksista ei nyt ole käsillä.

"Esikuvien takana tulevaisuus  

Tiina Leppäsen neljäs yksityisnäyttely on virkistävä ja hyväntuulinen retki pakottomaan luomisen iloon ja väriherkutteluun. Vaikkakin monissa näyttelyn maalauksissa tuntuu ilmiselvä Kleen teosten esikuvallisuus, tätä seikkaa tässä tapauksessa on katsottava läpi sormien. Leppäsen voima on ennen kaikkea graafisessa viivankäytössä, jonka avulla kuvapintaa jäsennetään kauttaaltaan rytmiseksi kokonaisuudeksi. Viivan veto ja lento tukee usein imelinä hohtavia värejä. Omaperäisimmillään Leppäsen kuvakirjoitus on hyvin pienikokoisissa maalauksissa. Sensuelli henkäys lisää niiden reipasta elinvoimaisuutta. Kunhan esikuvien ote hieman hellittää, on Leppänen valmis lupaavaan tulevaisuuteen." (Kaj Kalin)

Siniset omenat 1982

Ohessa vielä pari kuvaa suoraan albumeista. Niiden lisäksi minulla on käsissäni pahvilaatikoittain sekalaista materiaalia. 

Jäin myös vähän huvittuneena miettimään tämän näyttelyn "omenateemaa". Että on ollut sitten "Kaupunkiomenat" ja "Siniset omenat" samassa nimikavalkadissa. Ihan kiva ja hyvä ja tärkeä asia, että minä sain aikuistuttuani osallistua nimiasioihin. Ei olisi mennyt omenateema läpi. 

(Toisaalta taiteilija kyllä piti aina päänsä, jos oli jostakin varma. Että ehkä omenateemalla oli vuonna 1982 jokin suuri syy ja merkitys.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti