 |
| Kuvat taiteilijan arkistoista. Oletettavasti ystävän tai perheenjäsenen ottamia. |
Perhealbumissa lukee, että äidin ensimmäinen näyttely pidettiin vuonna 1979. Mutta ansioluetteloon äiti oli kirjannut vuodeksi 1980. Joka tapauksessa työt on tehty 1970-luvun puolella.
Niistä on aika pitkä matka 2000-luvun ilmaisuun, vaikka jotkut viisaat ovat sanoneet että taiteilijan kädenjäljen kyllä tunnistaa kautta linjan. Sehän on ymmärtääkseni hyvänä pidetty piirre ja äiti oli hyvin tyytyväinen, että sellainen ominaisuus oli liitetty myös hänen taiteeseensa.
Näyttely oli Grafian galleriassa. Olikohan silloin 26-vuotiaalla äidilläni jo vakavasti tiedossa, että taiteilijuudesta tulee hänelle lopulta myös ihan ammatti. Hänhän oli opiskellut myös mm. mainostoimittamista. Muistan kyllä, että ajoittaiset palkkatyöjaksot säännöllisine työaikoineen aiheuttivat taiteilijalle melkoista kipuilua, mutta rahaa elämiseen oli saatava.
Olisi hienoa tietää, missä päin maailmaa 1970-luvun tauluja seilaa, ja minkälaisissa tiloissa. Mitä niiden omistajat niistä ajattelevat tänä päivänä. Muutamia minulla on toki tallessa, ja vaikka itse pidänkin niitä jotenkin synkkinä ja jopa vähän tunkkaisina, niin vaalin tuon ajan tauluja jostain syystä enemmän kuin monia muita.
Syksyllä 2009 olin ystäväni kanssa äidin kutsumana työhuoneella sanalla sanoen vähän viihdyttämässä äitiäni, jonka silmät olivat alkaneet oireilla. Meillä oli ihan viiniäkin mukana, vaikka äiti ei sitä enää juonut. Hänen täytyi aikoinaan raitistua, jotta alkoholi ei olisi vienyt koko elämältä valtaa. Syksyllä 2009 äiti pelkäsi hirvittävästi sitä, että näkö huononee eikä maalaaminen enää onnistuisi. Silmäpulmia hoidettiin ensin värikalvon tulehduksena, mutta myöhemmin selvisi, että elimistön pieni syöpäkasvain lähetteli ensisignaalinsa juuri silmiin.
Silmien oireilu onneksi pysähtyi, joten taidetta syntyi loppuun saakka.
Eräs Tiina Énonkin taidetta keräilevä ihminen oli ollut kiinnostunut ostamaan 1979-vuoden maalauksen, ja minä melkein siitä hermostuin. Vouhotin äidille, että eihän sitä nyt voi myydä. Otettiin sitten kännykkäkuva minusta ja taulusta muistoksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti