Kehityksen "pikatarkastelua"

Retrospektiivisen näyttelyn lähestyessä olen alkanut etsiä Tiina Énon taiteellisen uran käännekohtia. En ole varma, kuinka tärkeää niiden löytäminen on, mutta oletan merkkipaalujen näyttämisen tarkoittavan myös yleisöystävällisyyttä. 

Siinä missä 20-vuotiaan taiteilijan 1970-luku oli vielä aiheen opiskelun ja ensimmäisten näyttelyiden aikaa, seuraavalla vuosikymmenellä alkoi tapahtua oikeasti ja lisää.

Olen valinnut nyt esimerkeiksi kolme teosta vuosikymmenten alusta. Ne kaikki ovat pienehköjä, alle puolimetrisiä sivuiltaan, ja koen että kokojensa vuoksi myös hyviä verrattavaksi rinnakkain.

Kävin taannoin hyvän keskustelun aiheesta, ja kuulin äidin taidetta kokeneen ihmisen näkemyksen.

"Tulit takaisin", 27x30cm, öljyväri kankaalle 1982.

"Tiina Énon taide alkoi saada voimaansa siinä kohdassa kun taiteilija alkoi perustaa ilmaisunsa havainnointiin eikä keksittyihin sisältöihin."

Tässä 1980-luvun alun työssä voi nähdä vielä sitä "keksittyä" sisältöä.  

Maalauksen nimi yhdistettynä kuvaan tuo minulle väistämättä mieleen äidin taustan. Pikkusiskon kuolema vuonna 1971 tuntuu olevan tässä työssä läsnä. Silti on osattava irrottaa maalaus myös henkilöhistoriasta, vaikka kiusaus tulkitsemiseen on suuri. 

Kun tarkastelee yksityiskohtia, voi tässä Tiina Énon maalauksessa havaita selkeiden viivojen lisäksi myös monikerroksista väritasojen käyttöä. Se tuli olemaan teoksille ominaista loppuun saakka. Vaihtelua ulottuvuuksissa tuli vielä vuosien varrella olemaan paljonkin.

1990-luvun alku oli eräs virstanpylväs, ja ansaitsee ihan oman huomionsa. Virstanpylväällä tarkoitin ensin yleisömenestystä, mutta kun tarkastelin asiaa lähemmin, huomasin kyseessä olleen myös käänteen muotokielessä. 

Kymmenen vuotta elämää oli eletty - kulunut - ja se alkoi näkyä myös tavassa tehdä kuvia.

Perehdyin teokseen, joka sinänsä ei ole ollut ehkä huippukohta, yleisön tai taiteilijankaan suosikki - vaan saattoi ennakoida sellaista:

"Asetelma", 41x50cm, sekatekniikka kovalevylle 1992.

Kokonaisuus jättää katsojalle paljon enemmän tulkinnan varaa kuin ennen. Ei olla enää "keksityissä sisällöissä". Ei askaroida tietoisen historian tai todellisuuden kanssa, vaan annetaan tunteiden tulla.

Alkoi syntyä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mikä teki ja tekee teoksista mielenkiintoisia.

Alkoi hyvän hämmennyksen aika, joka ei koskaan sitten päättynytkään. Sekä itse tekijän että yleisön kiinnostus teoksia kohtaan lisääntyi, ja se näkyi sekä luomisen voimassa että määrässä. Ehkä myös katsojien ääneen lausutuissa kokemuksissa, niin muistaisin.

Tiina Éno tuli itsevarmaksi ja yleisö merkitsi kokijoita, joiden mielikuvitus saattoi antaa maalauksille lopullisia yksilöllisiä merkityksiä.

(Yksityiskohta.)

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä ilmaisuun oli tullut jälleen tuoretta potkua - jos sellainen sana tässä yhteydessä sallitaan:

"Sininen kosketus", 50x40cm, öljyväri kankaalle 2001.

Kerroksellisuus oli lisääntynyt, ja yksittäisestä teoksesta löytää aina vain uutta katsottavaa. Ei ihme, että Tiina Énon työt tulivat herättämään yhä enemmän kiinnostusta.

(Yksityiskohta.)

Vaikka värit ovat kuvataiteilijalle tietenkin mitä tärkein elementti, niin tuntuu että Tiina Éno oli vuosituhannen vaihteen jälkeen löytänyt ne tosissaan - jopa ehkä muotojen kustannuksella (?) - teoksissa alkoi olla ihan uudenlaista monikerroksisuutta.

Lisäksi taiteilija kokeili vuosien varrella eri tekniikoita, mutta tuntui palaavan aina itselleen ominaisimpaan. Eli puhtaaseen maalaamiseen.

(Yksityiskohta.)