Välipalaksi maalaus Tiina Énon uran alkuvaiheilta. Tämäkin oli esillä äidin ensimmäisessä näyttelyssä.
Huomasin pitäväni tästä työstä oikein paljonkin, kun löysin tämän arkistoista. Mietin, että mistäköhän se johtuu, sillä toisaalta kuva tuntuu yksinkertaiselta, jopa lapselliselta. Vaikka eivät kai ne ominaisuudet välttämättä mitään "huonon" taiteen merkkejä ole. Voihan olla, että vallan päinvastoin. Että liian vakavalla pensselillä jos on maalattu, voi tulla tosikkomaista tekoälykästä jälkeä.
Sellainen ei ehkä ole minua varten.
 |
| "Pako", 1979, 50 x 58 cm, öljyväri kankaalle. |
Harmittaa, että teos on kellastunut. Sille ei varmaan voi tehdä mitään? Pitää selvittää. Meillä poltettiin tupakkaa sisällä aika urakalla, kun olin lapsi, niin tässä on oivallinen muisto siitäkin sitten. Kellastunut kissataulu.
Voihan se olla, että kaiken värikylläisyyden keskellä tämän teoksen ilmavuus ja simppeli väritys viehättää lepoa kaipaavaa silmää. Tunnelma työssä ei kuitenkaan ole pysähtynyt. On selkeyttä, ei liikaa yksityiskohtia, jotka sekoittavat ajatuksia.
Siihen on viritetty aikoinaan kehyksetkin. Minullahan on taipumus pitää teoksista enemmän ilman, mutta ehkäpä ne jonkinlaista lisäryhtiä tuovat. Kellastuneet ja tummuneet ovat nekin tosin. Pitkästä aikaa tuli vastaan teos, josta ensimmäisenä ajattelin, että tämän voisin ottaa ihan kotiin seinällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti