torstai 3. syyskuuta 2015

Eräs projekti


Yksi mahdollinen tulevan kaamosajan iltojen työ allekirjoittaneella saattaa hyvinkin olla Tiina Énon kirjaprojektin tutkiminen ja puhtaaksikirjoitus.

Minä tottakai kuulin kirjaideasta taiteilijalta jo hänen elinaikanaan, ja äidillä oli suunnitelmissa myös hakea apurahaa nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Vaikka kyseessä on syksyllä 1998 Bussana Vecchiassa surutyön ääressä tuotettu kuvasarja, niin se alkoi täydentyä teksteillä vasta vuonna 2005.

Kyse ei siis ollut mistään hetken mielijohteesta, vaan ajatus sai jalostua. Sinänsä aika harvinaista spontaanille kuvataiteilijalle. Ehkä kyseessä oli jälleen halu uuteen aluevaltaukseen, uran elävänä pitämiseen.



Laskin, että kierrelehtiöön on liimattu nelisenkymmentä sekatekniikalla tuotettua kuvaa.

Runoja on yhtä monta.


Skannasin kokeeksi vasta muutaman ensimmäisen kuvan. Ihan sillä tarkoituksella, että minkälaista on kuvanlaatu. Ehkä parempaa kuin valokuvaamalla tulisi?

Kun selasin lehtiötä eteenpäin, niin huomasin piirrosten muuttuvan. Mukaan tuli myös sinistä, ja odotankin mielenkiinnolla sitä hetkeä kun alan yhdistellä tekstejä niihin tarkoitettuihin kuviin. Voin kuvitella, että tulee olemaan suuri kiusaus tulkintaan. 

Mutta kyseessähän ei ole minun teokseni, vaan Tiina Énon. "Kommenttiraitani" tuskin kiinnostavat ketään.


Luin runot äidin elinaikana jo. Itse taiteilija istui hiljaa samassa huoneessa ja taisi odotella palautetta. En muista, mitä sanoin tai edes ajattelin. Voi olla, että ymmärsin jo silloin - kymmenen vuotta nuorempana kuin nyt - ettei pidä lähteä sorkkimaan toisen prosessia, tai edes puuttua teksteihin, vaikka kuinka olinkin virallisemmissa yhteyksissä toimittanut oikolukijan virkaa.

No nyt minä pian istahdan uudelleen tämänkin ääreen, saan muodostaa käsityksen - ehkä mielipiteenkin. Luultavasti tarvitsen ulkopuolista neutraalia apua. Sekä sisällön että mahdollisen toteutuksen suhteen. Kiirehän tässä ei ole.


Maalauksiin ja muutamiin taannoisiin näyttelyihin keskittyneelle taiteilijan tyttärelle tämänkaltainen projekti tuo uutta näkökulmaa ja ehkä kaivattua vaihteluakin. Voi olla vaikka vain kirjoituspöytä ja skanneri. Ei tarvitse roudata puolitoistametrisiä töitä, ei etsiä luonnonvaloa vielä dokumentoimattomien teosten kuvaamiseen. 

Tämä on nyt alkusysäys yhdelle seuraavista vaiheista. Huomaan tyttärenä miettiväni, että jos tuotan itse kirjan mahdollisimman puhtaasti ilman omaa näkökulmaani, voisiko "kommenttiraitojen" paikka olla esimerkiksi täällä netissä. Vai tarvitaanko sitä ollenkaan julkisesti, laitanko muistiinpanot yksityiseen päiväkirjaani. Varmasti viisaampaa niin.

Jään ottamaan selvää, mistä saan teknistä apua itse kirjan toteutukseen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti