perjantai 17. tammikuuta 2014

Torikauppiaan paluu (2011)

Näin jälkeenpäin asioita ajatellen tuntuu melkein koomiselta se, miten ilmiselviä nimiä tuli äidin kanssa tauluille laitettua. Että ei se nyt loppujen lopuksi ollut kaikkein mielikuvituksellisinta antaa hehkuville töille nimiksi aina jotain sitrushedelmiin tai helteeseen liittyvää.

No ehkä vähän liioittelen, kyllä niitä toisinkin nimettiin.
Tulette vielä huomaamaan.

On olemassa mm. taulu, jonka nimeksi pitkän pohdinnan tuloksena syntyi Appelsiinimarkkinoilla. Tokkopa meistä kumpikaan oli koskaan sellaisessa tilaisuudessa edes käynyt. Vaan voi kokemattomuudessa olla hyvätkin puolensa. Tarina alkoi elää, mielikuvitus tehdä työtänsä ja niinpä meistä ensin toinen ja sitten kumpikin näki alla olevassa maalauksessa sen, miten Torikauppias palaa tauolta paahteiselle markkinapaikalleen jatkamaan itseviljeltyjen appelsiinien kauppaamista:


90x120 cm, akryyli- ja öljyväri kankaalle, 2011 (Kuva: Galleria Bronda)

Taiteilijan työhuoneen kelmeltä tuntuvassa ateljeevalossa oli aika ihanaa viipyillä sitrusmarkkinoiden aurinkoisessa ja kuumassa tunnelmassa. Oikein helleilma väreili. Ja teos sai tosiaan nimekseen Torikauppiaan paluu. Olimme siihen tyytyväisiä. Tuntui merkittävältä, että kuva on osa laajempaa tarinaa. Sellaista, johon katsoja voi itse kertoa loput. Väkisinkin syntyy henkilökohtainen kontakti maalaukseen, jos sen voi liittää osaksi tapahtumien tai kertomusten kokonaisuutta.

Niin meillä oli tapana ajatella ja siksi nimeämiseen käytettiin paljon aikaa. Se oli tärkeää.

Nyt kun tätä kirjoittaessani tarkemmin ajattelen, niin eivät nimet ehkä sittenkään olleet täysin ilmeisiä. Kun katsotaan, miten toisen tähän valitsemani teoksen nimi on Mandariinin tuoksu, niin värimaailma on aika mielenkiintoinen noin niin kuin perusmandariinia ajatellen.

Tunne siitä, mitä sitrushedelmä suomalaispimeässä talvi-illassa voi parhaimmillaan merkitä - olisiko sellainen sitten vangittu tähän maalaukseen. Ehkä se tuntuu vähän pieneltä mielleyhtymältä, ainakin minusta. 

Maalauksen tarina saattaa kertoa jotain suurempaa.

Taiteilija itse ihmetteli teokseen ilmestynyttä vihreää "täplää". Sillä oli siellä täysin oma paikkansa.

90x70 cm, akryyli- ja öljyväri kankaalle, 2011 (Kuva: Galleria Bronda)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti